Työpaikan haitalliset altistukset ja niihin liittyvät terveysvaikutukset voidaan yksilöidä ja niitä voidaan seurata työterveystarkkailun ja seulonnan avulla käyttäen
- terveystarkastuksia, jotka on räätälöity työpaikan altistustekijöiden ja olojen mukaan
- biologisia testejä (mukaan lukien biomonitorointi) tiettyjen riski-indikaattorien osalta.
Terveydenvalvontaohjelmia olisi perustettava vain, jos ne parantavat suojelua ja riskien ehkäisyä ja täyttävät neljä kriteeriä: tarve, asiaankuuluvuus, tieteellinen pätevyys ja tehokkuus. Ne ovat tavallisesti työterveyspalvelujen järjestämiä. Kansainvälisen työterveyskomission eettisessä säännöstössä täsmennetään terveysvalvonnan eettiset kriteerit.
Joissakin EU:n direktiiveissä ja kansallisen lainsäädännön säännöksissä täsmennetään terveysvalvonnan sisältö ja menetelmät tiettyjen tekijöiden osalta. Siitä on pidettävä kirjaa, ja työntekijöille on ilmoitettava sen tuloksista. Koska nämä tiedot kuitenkin ovat luottamuksellisia, työnantajalle kerrotaan vain työntekijän soveltuvuudesta työhön ja mahdollisista työpaikalla toteutettavista toimenpiteistä.
Direktiiveissä esitetään myös vaatimukset, jotka koskevat seuranta- ja terveysvalvontatietojen toimittamista saataville, ja tietojen säilyttämistä koskevat erityiset säännöt. Esimerkiksi karsinogeeneja ja mutageeneja koskevassa direktiivissä täsmennetään, että tiedot on säilytettävä 40 vuoden ajan.